Helppo paasto

Pidinpä minäkin mediapaastoa. Tosin menin kyllä yli siitä, mistä aita on matalin... Päätin nimittäin pitää mediapaastoa niin, että se alkoi viimeperjantaisesta naisten mökkiretkestä. Ohjelmassa oli siis saunomista, syömistä ja juttelua hyvien ystävieni kanssa - mediapaasto oli huikean helppoa, kun kaikkien suut kävivät eikä aika todellakaan tullut pitkäksi... Sen verran jouduin antamaan medioille periksi, että minulla oli mukanani puhelin siltä varalta, että lapsille olisi sattunut jotain. Mutta onneksi ei sattunut, joten puhelintakaan ei tarvittu.

Mediapaasto jatkui sitten mökkikeikan jälkeen vielä kotona. Sielläkin se oli helppoa, koska ohjelmassa oli siivoamista. Kun saimme perheen kanssa kodin kuntoon, olikin paastovuorokausi humahtanut jo ohi.

Pääsin siis luvattoman helpolla. Vähän häpeillen kerron, että muunlainen paasto olisi voinut olla jo pahempi rasti. Etukäteen nimittäin pohdin kauhistuneena, miten pärjäisin ilman sanomalehteä aamukahvilla, lempparisarjaani illalla tai tietojen hakemismahdollisuutta googlaten. Oikeasti mediapaasto tekisi varmaan hyvää...

Saadakseni tähänkin kirjoitukseen jonkinlaisia lähdeviitteitä koetin googlata sanalla mediapaasto. Kuinka ollakaan, suurin osa hakutuloksista oli mediakasvatuskurssin blogeihin. Samoin tuloksissa oli muita blogeja, joissa oli pidetty paastoa. Ja sitten pari viittausta Ylen ohjelmaan, jossa koehenkilöt ilmeisesti olivat mediapaastolla. Mutta en löytänyt mitään teoreettisempaa pohdintaa siitä, mitkä voisivat olla mediapaaston vaikutukset ihmiseen.

Olen omien lasteni mediakasvatusta varten lukenut pikku hiljaa Unna Lehtipuun vuonna 2006 ilmestynyttä kirjaa Ruuturitari ja digidonna - lapsi matkalla mediaan. Kirjassa tulee useammassakin esimerkkitapauksessa esille se, miten lasten leikkitaito on palautunut ja kuinka lapset ovat rauhoittuneet, kun heidän mediakäyttöään on rajoitettu tai heille on pidetty mediapaastoa (mm. Lehtipuu 2006, s. 77 ja 81-82). Olen myös omia lapsiani tarkkaillessani huomannut, että liian suuri annos esimerkiksi television lastenohjelmia todella vaikuttaa käytökseen hyvinkin nopeasti. Niinpä mediankäyttöä lienee syytä rajoittaa jatkossakin - ja lasten lisäksi rajoitukset voisi laajentaa myös perheen aikuisiin...

______________________

Lähde:
Lehtipuu (2006): Ruuturitari ja digidonna - Lapsi matkalla mediaan. WSOY.