Perinteistä mediaa väheksymättä…

Tässä blogissa on tullut keskityttyä enemmän sähköiseen mediaan ja sen kysymyksiin – vanha kunnon sanomalehti on saanut tyytyä lähdekirjallisuuden asemaan. Lueskelin kuitenkin tässä sunnuntaiaamun ratoksi kurssikirjaa (ihan pientä omien pisteiden nostatusta…), ja törmäsin artikkeliin sanomalehtien merkityksestä oppimisessa (Hankala&Linnakylä 2007, s. 89-101).

Olen itse kasvanut Aamulehteä lukien, oman lapsuudenkotini rutiineihin kuului olennaisesti aamukahvihetki lehden kanssa. Niinpä minäkin opin lukemaan lehteä jo pienestä pitäen (ja näköjään siirrän tapaa jo seuraavalle sukupolvelle, kun oma lapsi ottaa ensiaskeleitaan sanomalehden lukijana). En kuitenkaan tuota lehdenlukurutiinia oppiessani tajunnut, miten suuri merkitys lehden lukemisella on esimerkiksi koulumenestyksen ja jatko-opintojen kannalta – näin ainakin jos tutkimustuloksiin on uskominen.

Hankalan ja Linnakylän artikkelissa kerrotaan sanomalehtien lukuisista hyvistä vaikutuksista. Sanomalehtien lukeminen kuuluu yhteen aktiivisen, valistuneen kansalaisuuden kanssa (Hankala&Linnakylä 2007, s. 89). PISA-tutkimuksen jatkoanalyysissa osoitettiin myös, että sanomalehtien lukemisella on yhteys lukutaitoon, sanomalehtiä lukevat oppilaat menestyivät hyvin myös PISAn lukutaitotehtävissä. Samoin sanomalehtiä lukevat menestyivät myös matematiikan ja luonnontieteen tehtävissä ja ongelmanratkaisussa. Myös koulunkäynnin kokeminen hyödylliseksi ja jatko-opintosuunnitelmat olivat yhteydessä lehtien lukuun – lehtiä lukevat kokivat koulunkäynnin hyödyllisemmäksi kuin ne, jotka eivät lehtiä lukeneet. (Hankala&Linnakylä 2007, s. 89-93.)

Tietenkään artikkelista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä siihen, että sanomalehdet olisivat juuri se tekijä, joka vaikuttaa näin myönteisesti nuorten menestykseen. Taustalla on tietysti myös esimerkiksi sosioekonomisia muuttujia, koulun ja kodin kulttuuria ja muita selittäviä tekijöitä. Kuitenkin analyysin tulokset ovat ainakin minulle vähän yllättäviäkin. Vanhaa kunnon sanomalehteä ei missään nimessä pidä väheksyä mediana eikä mediakasvatuksessa. Artikkelin lukeminen oli minulle terveellinen muistutus siitä, että kaikki uuden ja/tai sähköisen median hypetys ja niihin tutustuminen ei saisi jättää varjoon perinteisiä lehtiä tai esimerkiksi radiota. Monessa muussakin asiassa sitä liian usein lähtee sen uuden ja ihmeellisen perään ja unohtaa vanhat, ihan toimivat toimintatavat/käytännöt/esineet/asiat. Onneksi joku sitten aina välillä muistuttaa, että uusi ei aina ole se paras ja hienoin.

___________________________

Lähde:
Hankala&Linnakylä (2007): Sanomalehdestä oppia aktiiviseksi ja mediakriittiseksi kansalaiseksi teoksessa Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007.