Se oli siinä

Nimittäin blogin kirjoittaminen - ainakin toistaiseksi. Tämä on viimeinen Johdatus mediakasvatukseen -kurssiin liittyvä blogipostaus.

Kun mietin, suorittaisiko kurssin blogia pitämällä, minua hirvitti. Ihanko julkisesti pitäisi viisastella jotain mediakasvatuksesta? Kuka sitä edes lukisi? Ja mitä siellä uskaltaa sanoa? Päätin kuitenkin astua epämukavuusalueelle (se kuulemma kasvattaa ihmistä) ja kokeilla tätä blogikirjoittamista.

Ensiahdistuksen jälkeen blogikirjoittaminen on osoittautunut ihan mukavaksi tavaksi jäsentää omia ajatuksiaan. On ollut hyvä, kun on ollut selkeästi rajattu aihe, josta kirjoittaa. Toki olisi helpompaa, jos omia ajatuksia ei tarvitsisi kytkeä kurssikirjallisuuteen eli jos saisi kirjoitella ihan mitä mieleen tulee, välittämättä viisaampien sanoista ja lähdeviittauksista yms. Mutta oman oppimisen kannalta on tietysti järkevää, että pitää tutustua myös kurssikirjaan, ja näin siihen tuli tutustuttua varsin luontevasti.

Täytyy kuitenkin sanoa, että ei minusta miksikään vakibloggaajaksi ole. Kokemus on tosiaan ollut ihan mukava, mutta jatkuvaan itsensä julkisesti ilmaisemiseen minusta ei ehkä ole (vannomatta tietysti paras...). En oikein jaksa uskoa, että omat ajatukseni ja ilmaisutapani olisivat niin kiinnostavia, että saisin "oikealle" blogille lukijoitakin. Ja toisaalta pelkään tietysti myös ajatusteni kritiikkiä - entä jos joku paljastaa, että en olekaan aina oikeassa? Hirvittävä ajatus...

Niinpä suljen nyt sanaisen arkkuni blogimaailmassa. Adios!