tiistai 22. syyskuuta 2009

Nyt se löytyi!!!

Ai mikä? No, se paikka, johon voi ilmoittaa, kenelle haluaa kuolemansa jälkeen antaa pääsyn omiin digitaalisiin arkistoihin.

Riikka kirjoitti kuolleiden ihmisten digijäämistöistä blogissaan 13.9. (http://kansanaho.blogspot.com/2009/09/kuka-perii-viestisi.html)
Nyt Helsingin Sanomien kuukausiliite (syyskuu 2009, s. 22) uutisoi, että Ameriikassa on Deathswitch-niminen palvelu, joka säilöö asiakkaan salasanat ja käyttäjätunnukset ja lähettää ne sitten ihmisen kuoltua hänen toivomalleen henkilölle.

Palvelu toimii siten, että se säännöllisesti tarkistaa, onko asiakas hengissä lähettämällä viestin asiakkaalle. Jos vastausta ei tiettyyn aikaan mennessä kuulu, palvelu olettaa asiakkaan kuolleen. Kannattaa siis välttää pitempiä nettipimentoja...

Palveluun voi liittää myös viestejä eri ihmisille lähetettäväksi kuoleman jälkeen. Silloin voi sitten vaikka paljastaa ne eläessä paljastamatta jääneet tunteet ja salaisuudet...

Kaikkea ne ameriikkalaiset keksivät... En ole vielä ruvennut asiakkaaksi...
Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. onde22. syyskuuta 2009 klo 8.28

    Ohhooo!!!

    Tuohan on kätevä jos unohtaa salasanansa. Sitten vaan odottelee, että setä, täti, mummo tai puoliso saa salasanan :) Eivaan, mutta olipa hassu keksintö.

    VastaaPoista
  2. Riikka22. syyskuuta 2009 klo 10.13

    Mitähän ne seuraavaksi keksii...

    VastaaPoista
  3. Ompo22. syyskuuta 2009 klo 12.36

    Oikeastaan ihmettelen, ettei tämmöisiä palveluita ole jo kuin sieniä sateella. Ehkä ihmiset eivät halua ajatella omaa kuolevaisuuttaan... tai ehkä tuo ei ole oikeasti niin iso ongelma kenellekään. ;)

    VastaaPoista
  4. Blue_me22. syyskuuta 2009 klo 13.03

    Itsekin olen miettinyt, pitäisikö omat salasanat laittaa jonnekin ylös ja talteen, sillä on paljon ihmisiä ja asioita, jotka ovat vain omien salasanojeni takana... Kyseisessä pavelussa tosin ontuu tuo käsitys kuolleesta. Mitä jos unohtaa vaikka juuri sen sähköpostin salasanan, johon varmennusviesti tulee. Ja sitten hurjat salaisuudet paljastuvat läheisille jo elämän aikana...

    VastaaPoista
  5. Terhi22. syyskuuta 2009 klo 22.28

    Tuota kuolleen käsitystä mäkin mietin. En tosin tiedä, miten pitkä varoaika tuossa on eli miten pitkään odotellaan, ennen kuin päätellään ihmisen olevan kuollut. Toivottavasti riittävän pitkään, että harvemminkin koneella käyvä muistaa kuitata... Tosin ehkä ne harvoin koneella käyvät eivät sitten käytä palvelua...

    Palveluahan vois sit laajentaa niin, että elävätkin voisivat saada keskitetysti sieltä unohtuneet salasanansa... ;)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)