tiistai 22. syyskuuta 2009

Voiko olla liikaa prinsessa?

Kahden lapsen vanhempana huolia riittää. Lasten perusturvallisuudesta huolehtiminen saa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Vähäisimpänä ei ole huoli mediakasvatuksessa onnistumisesta.

Maailma on median kyllästämä. Erilaiset lapsille ja nuorille suunnatut tv-sarjat ja elokuvat luovat lonkeronsa moneen suuntaan. Tv-sarjojen ja elokuvien hahmoja monistetaan leluihin, vaatteisiin, paperitarvikkeihin, elintarvikkeisiin – mihin vain nyt keksitäänkään. Tällainen mediasisältöjen läpitunkeminen on pistänyt ajattelemaan. Miten se vaikuttaa lapsiin?

Tyttäreni on nyt 4-vuotias, parhaassa ”prinsessaiässä”. Kaupat ovat pullollaan Disneyn prinsessoja. Löytyy dvd:itä, kirjoja, verhokankaita, tapetteja, tauluja, reppuja, eväsrasioita, muroja, paitoja, hameita, kerhotossuja – puhumattakaan sitten niistä Barbien mallisista nukeista. Kun mennään kauppaan ostamaan ihan mitä vain, osuu nuoren neidin valinta Disneyn prinsessatuotteeseen, jos sellainen on.

Tiettyyn rajaan asti on ihan hellyttävää katsella, miten lapsi ihailee kauniita prinsessoja. Mutta sitten iskevät kriittiset ajatukset: Millaisen naiskuvan lapsi näistä hahmoista saa? Osaanko kasvattaa hänelle riittävän hyvän itsetunnon, jotta hän osaa olla oma itsensä eikä koeta muokata itsestään noiden hahmojen mukaista? Miten mediakriittinen 4-vuotias osaa olla? Jos hänelle kertoo, miksi tuotteita valmistetaan, pystyykö hän ymmärtämään asian? Pitäisikö minun kieltää lasta valitsemasta itselleen mieleistä tuotetta siksi, että minä haluaisin, että hän ei uppoa prinsessamaailmaan liian syvälle? Mihin asettaa rajat?

Tämä prinsessamaailma on vain yksi esimerkki siitä, miten syvälle erilaiset tuotteistukset menevät. Vanhempana koen, että on jotenkin helpompi rajoittaa niitä sisältöjä, joille lapset altistuvat mediassa, kuin sitten rajoittaa sitä, miten syvälle sinänsä vanhemman hyväksymiin sisältöihin lapsi saa mennä.

En tiedä, onko tutkittu, miten tällainen tuotteistus vaikuttaa lapsen kehitykseen ja maailmankuvaan. Oman kokemuksen perusteella tuntuu, että ainakin lasten materialismin sillä saa kasvamaan, kaikki tietyillä hahmoilla koristellut tuotteet kun ovat toivottuja ja haluttuja. Toivon kuitenkin, että tyttärestäni kasvaa muutakin kuin prinsessa – siis enemmänkin sekä-että kuin joko-tai.

5 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia, tosi kiva lukea äidin näkökulmia, itse kun olen enemmän vielä lapsi.
    Psykologian opiskelijana ajattelen, että lapsi voi leikkiä prinsessaa, jos hän tajuaa, että kaikkein hienointa ja parasta on olla juuri se minä, joka todellisuudessa on. Luulen, että 4-vuotiaskin ymmärtää jos kysyy olisitko oikeasti mieluummin prinsessa jossain muualla kuin meidän oma tyttö tai jotain sinne päin. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Johanna. Juuri sitä toivon, että lapsi kuitenkin tajuaisi kaiken sen prinsessavyörytyksen keskellä (jota siis tulee joka tuutista), että hän on kaikkein arvokkain ihan omana itsenään. Ja sitä tietysti yrittää hänelle välittää koko ajan. Toivottavasti onnistuen :)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli taas kiinnostava aihe, kiitos ajatustenherättäjästä, Terhi! Meillä on prinsessajutut vielä edessä, mutta jo nyt mieheni haluaa rajoittaa vaaleanpunaisen ja pinkin ostamista ja käyttöä kodissamme. Kuulemma tytön pitäis oppia, että on muitakin värejä maailmassa. ;-) Jossain oli pieni uutinen, että tyttölapset jopa addiktoituvat pinkkiin väriin. Niinpä niin, missä menee raja?

    VastaaPoista
  4. Isänä kommentoin pohtineeni taannoin täsmälleen samanlaisia asioita, eli miten lapseen vaikuttaa median kyllästämä maailma ja "tuotteistaminen".

    Tyttäremme ollessa prinsessaiässä oli tilanne nimittäin täsmälleen samanlainen: vaatteiden, tavaroiden ja lelujen piti olla prinsessamaista, barbieta tai vähintään "brätzia". Huomasimme pian kuitenkin, että jos lapsen elämään kuuluu muitakin virikkeitä ja asioita (leluja, kirjoja, harrastuksia/poikkeavaa toimintaa, etc.), niin ne tasapainottavat hyvin toisiaan: pienen tytön nais- ja ajattelumalli ei tule automaattisesti sieltä prinsessaplaneetelta. Tehdessään valintoja lapsi oppii samalla myös kriittisyyttä.

    VastaaPoista
  5. Joo, noinhan se tietysti on. Tosin meidän prinsessan rakkain harrastus on baletti... Mutta eiköhän tämäkin vaihe mene ohi, niin kuin ne muutkin :) Ja kun toisaalta kiinnostaa sitten kiipeily ja sählyn pelaaminen ja isoveljen leluilla leikkiminen, niin ehkä sitä huolehtii liikaakin.

    VastaaPoista